torstai 15. lokakuuta 2015

Testing, testing

Sain ihanaiselta Isännältä uuden puhelimen synttärilajaksi.

On ihan pakko pikaisesti testata, onnistuuko puhelimella postaaminen vihdoinkin myös minulta.
Aiemmin se on ollut mahdotonta yksinkertaisesti siksi, että puhelimeni oli liian vanha tällaiseen toimintaan 😃

Tuosta heitetään testikuva:
Sanni ja Mustikka eilisissä puomitree
Saapa nähdä innostunko postailemaan puhelimella pika postauksia. En pian enää viitsi avata ollenkaan tuota vanhaa läppärin raatoa, kun tämä uusi luuri vaikuttaa oikeinkin kätevältä 😉
-Titta-

tiistai 6. lokakuuta 2015

Tuplasti löytöjä


Meillä on täällä Asemalla tosi kiva kirppari, Kihvelikirppis. En ole itse pitkiin aikoihin ennättänyt kirpparilla käymään. Taisi mennä koko kesäkin ohi ilman yhtäkään kirppari kierrosta.

Tänään ajattelin tehdä pikaisen kierroksen nuorimmaisen kanssa, kun kaksi isompaa oli vielä koulussa ja 5vee kerhossa. Meillä oli reilu puolituntinen käytettävissä, kunnes ekaluokkalainen kotiutuisi koulusta.

Minä olen semmoinen kirppis ostaja, että ostan sitä mikä miellyttää tai kiehtoo silmääni erityisen paljon. Sillä ei ole minulle väliä, onko tavara tai vaate jokin erityisen merkkinen vai täysin rihkamaa. teen ostopäätöksen puhtaasti mieltymyksen  (ja hinnan) mukaan. Ikinä en osta mitään kallista. En myöskään osaa erikseen tunnistella onko jokin lasikuppi jotain kotimaista disainia, vai onko se ikean halppiskippo. Mutta kuten jo sanoin, sillä ei minulle ole väliä. En kerää, enkä metsästä mitään sarjoja, merkkiä, tai tietyn suunnittelijan tuotteita, tai mitään muutakaan sellaista. Noh, pakko myöntää, kyllä mä melkein keräilen peltipurkkeja, mutten niitäkään erikseen metsästä mistään. Ostan jos sopivasti vastaan tulee. Jos meiltä löytyy jotain suomalaista lasia tai Marimekkoa, niin ne ovat saatu, ostettu kirpparilta tai kulkeutuneet jotain muuta kautta meille.

Tänään mielessä oli erityisesti juomalasit. Meillä särkyy astioita ja etenkin laseja ihan mahdottomat määrät. Vanhoja laseja saa kirpparilta halvalla ja ne ovat eriparisinakin(olipa sanahirviö) mukavan näköisiä käyttää. Ja meillä niitä eriparisia riittää. Huono puoli niissä on se, ettei niistä kaikki kestä kovin hyvin astianpesukonetta.

 
Kihvelikirppis ei tuottanut tänäänkään pettymystä. Heti alkuun iski silmääni Super upee kanamunateline, tai joku sellainen. Ehkä se on oikeasti tarkoitettu kanamunien keittoon avuksi, mutta minä laitan sen pöydälle koristeeksi, säilyttämään kanamunat siinä. Lasejakin löytyi ja löytyi vielä vähän muutakin.

Tykkään tosi paljon myös peltipurkeista. Löysin myös yhden kivan vanhan kahvipurkin täydentämään kaapinpäällystä. Sitten löysin kivan näköisen lasikipon, jossa oli ihan mahdottoman kiva kansi. Ostin kipon pelkästään sen kannen takia. Lasikansia on helppo yhdistellä mihin vain lasikippoihin, kunhan vain sattuu sopivat parit. Yhtä kantta voi käyttää useammankin astian kantena.


Samassa pöydässä kahvipurkin ja tämän kannellisen lasikipon kanssa oli myös useampia erilaisia ja erivärisiä vanhoja lasipulloja. Silmiini iski niistä erityisesti kaksi. Vähän isompi ja pienempi, samanlaiset kannelliset, pullon, purkin ja maitotonkan risteytystä muistuttavat kaksoset. Pyörittelin pulloja hetken kädessäni ja ne oli mielestäni tosi makeet. Ajattelin mielessäni, että nää on varmaan jotkut Ikean pullot, kun on niin halvatkin. Otan silti, koska nää on ybermageet. Oli siinä jo kiirus, niin nakkasin pullot koppaan, kierros nopeasti loppuun ja kassalle.

Kotona sitten ihastelin ostoksiani. Pyörittelin pulloja käsissäni ja huomasin, jotta pohjassakin on jotain kirjoitusta. Ja hitto!! Tosiaan! Pullojen pohjassa komeili Ilveksen kuva ja teksti: Riihimäen Lasi Finland Design Ole Palsby!! Kyllä minä aattelin, että Kyllä oon tollo, siis mä oikeesti en katsonut purkkien pohjia siellä kirpparilla ja yllätyin kotona ihan totaalisesti. Nopea googletus ja todellakin, purkit ovat Scala keittiöpurkkeja. Ostokseni maksoivat yhteensä alle kympin ja juomalasi arsenaali täydentyi kymmenellä lasilla. Osan laseista löysin kirpparin ilmaispöydästä :)


Tämä olikin hyvä päivä ja löytöjä tuli tuplasti, ellei jopa triplasti, sillä kahvipurkkikin sai minut jo tyytyväiseksi ostoksiini. Kaikki muu oli vain mukava ylläri.

Ps. Lasikansi sopikin näin mainiosti Kartio lasin kaveriksi :)  -Titta-




perjantai 2. lokakuuta 2015

My Day

Tämmönen tramppa tänään...
Tyttäreni on seuraillut kaikenlaisia blogeja ja vlogeja ja mitälie, mutta kuitenkin, niissä on silloin tällöin My Day(minun päiväni) postauksia. Joissa bloggari kertoo yhden päivänsä kulusta.

Päätin tehdä oman My Day postaukseni. Katsotaan mitä sain kasaan. Kuvia en juurikaan tullut ottaneeksi. Ei tullut ensimmäisenä se kamera mieleen, kun oli "tilanne päällä", ja niitä tilanteitahan riitti. Vaikka ihan normi päivä tämä perjantai on ollutkin.

Perjantai 2.10.2015

Herään aamulla kutakuinkin 10 yli 7 aikoihin, kun vanhin tytär tulee olohuoneeseen. Todellakin, herään olohuoneen lattialta, jonne olen johonkin aikaan yöllä siirtynyt nuorimmaisen kanssa. Pienin näki jotain unia ja piti sen verran kovaa meteliä, että päätin siirtyä alas olkkariin loppu yöksi, jotta loppu porukka saisi nukkua rauhassa. Lapsi nukkuu lattialla häkkisängyn entisellä patjalla tyytyväisenä ja minä olen nukkunut siinä puoliksi, ennimmäkseen lattialla/matolla vieressä. Raato kankeana könyän ylös ja lähden herättämään ekaluokkalaista kouluun lähtöä varten. Jakelen aamupalaa ja käyn jossain välissä laittamassa pyykkikoneen pyörimään.

Ekaluokkalainen saadaan taksille 20 yli 8:n. Otan samalla koirat ja kipitän niiden kanssa pikaisesti pellonreunan kautta tarhaan ne. Käyn ilmoittamassa kahdelle pienimmälle sisälle, että nakkaan nopeasti hepat ulos. Kehoitan heitä katsomaan lastenohjelmia sen aikaa. Talli on pihassamme ja talon ja tallin välimatka on noin kasikymmentä metriä. Etten kovin kaukana sentään ole.



Maidot olivat kaatuneet patjalle, jolla pienin pötkötteli.
loput murot siellä täällä levällään.

 
Palaan sisälle ja huomaan olkkarissa murokipon matolla nurin. Sitten otan puhelimeni lattialta(jonka olin jättänyt työpöydälle laturiin). Siihen on tullut viesti: "Soitit?" Vanhin tytär kysyy siis koulusta onko minulla ollut jotain asiaa? No ei, pienimmät näköjään soitelleet. Tällä kertaa onneksi vain isosiskolle ja Isännälle. Laitan isännällekin viestin, jotta ei ollut oikeaa asiaa, vaikka olenkin soitellut.

Kahvia tippumaan ja samalla astianpesukoneen täyttöä. Isäntä soittaa ja sanoo, että pitää ottaa kuvia auton vaurioista vakuutusyhtiölle. Isäntä oli mukana pienessä ketjukolarissa männä viikolla. Ottaisinko kuvat mielellään ennen kun alkaa sataa. Okei, otan jossain vaiheessa.

Tästä eteenpäin ei ole tarkkaa havaintoa kellosta ennen yhtä, joten listaan vain tapahtumista pääkohdat tähän.

Olen päättänyt tehdä ruuaksi karjalanpaistia ja se olisi laitettava kiireesti alulle, jotta ehtii tänään ihmisten aikaan syötäväksi. Haluaisin sen paistumaanleivinuuniin, mutta unohdin laittaa leivinuunin tulille jo heti aikaisin aamusta.
Käyn silti puuliiterissä halkaisemassa muutaman koivukalikan ja pistän leivinuunin tulille. Saanhan karjalanpaistin sinne edes vähäksi aikaa. Joka tapauksessa keskikerroksen lämmitys tapahtuu pelkällä leivinuunilla, joten olisi se tänään kuitenkin lämmitettävä.

Muistan, että mulla oli se pyykkikonekin varmaan jo lopettanut. Menen "kellariin"(meillä on vanha rintamamiestalo kolmessa kerroksessa) kodinhoitohuoneeseen laittaakseni pyykit koneesta kuivausrumpuun. Taittelen nopeasti kuivurista edellisen päivän satsin pois. Lataan kuivurin, laitan päälle, mutta se ilmoittaa, että suodatin on täyttynyt pölystä ja pitää pestä. No, ei auta, teen sen. Saan kuivurin pyörimään ja palaan keittiöön. Nuorin on kaatanut kannullisen mehua pöydälle ja lattialle. Kannu oli kyllä jääkaapissa, mutta keskimmäinen on ottanut mehun jääkaapista pöydälle janon yllättäessä, ja arvatenkin se siihen myös on jäänyt. Tottahan se sitten pienin on halunnut myös mehua ottaa. Omatoimisena tyttönä on kaatanutkin sen ihan itse. Harmi vaan, kun koko kannullinen ei ole mitenkään mahtunut lasiin.

Saan mehut siivottua. Ryhdyn laittamaan karjalanpaistia alulle. Lihoja paistaessani kuulen yläkerrasta tyttöjen kiljuntaa. En edes halua ajatella mitä siellä touhutaan... Kivaa kuuluu olevan.
Karjalanpaisti uuniin(tässä kohtaa se meni vielä sähköuuniin, koska leivinuunissa on vielä hiillos)

Lähden yläkertaan katsomaan mitä siellä touhutaan. Isompi tytär 5vee töminästä päätellen pakenee paikalta, kun kuulee minun nousevan rappusia ylös. Ei hyvä merkki...
Pienin tulee käsiojossa ilman housuja vastaan ja sanoo minulle tomerasti, etten saa koskea mihinkään. Kertoo heillä olevan tramppa(trampoliini). Hyppää samantien antamaan minulle näytteen miten se toimii (eka kuva). Totta tosiaan. Huokaisen, syvään... Meidän vanhempien sängystä on peitot, tyynyt, lakana ja petari tempaistu sivuun ja Isännän yöpöytä on siirretty sängyn viereen. Siitä on kätevä hypätä sängylle. Yöpöydän vieressä on pissa läntti. Nuorin on opetellut potalle, mutta vahinkoja sattuu vielä. Housuthan ovat tällä kertaa kuivat. Eli ei hullummin. Ryhdyn siivoamaan pisut lattialta ja kasaamaan sängyn takaisin nukkumakuntoon. Jos hyvä tuuri käy, voin ehkä ensi yön nukkua siinä itsekin. Ja aamuun asti. Voihan sitä ainakin toivoa, jos ei muuta ;)

Tuon hässäkän jälkeen laskeutuessani takaisin alas(keskikerrokseen), istuu peinin keittiönpöydällä kourassaan spagettia ja dippaa niitä maitomukissa... Jaahas, 5 vee on näköjään ottanut heille ihan itse keittiön kaapista vähän naposteltavaa ja maitoa jääkaapista pahimpaan janoon. Tässäkin kohtaa pienin on spagetit kourassa ja isompaa ei näy mailla halmeilla.

Ulko-ovi käy ja ekaluokkalainen on tullut koulusta kotiin. Se tarkoittaa sitä, että kello on jotain yli yhden. Siispä se olisi hevosten ekojen päiväheinien aika ja minun päiväkahvi aikani. Ja arvatkaa vaan! Tänäänkään ei ole päiväkahville mitään nöttöä! :/

Ollaan päästy vasta aamupäivään ja musta tuntuu, että tää mun My Day postaus on nyt tältä päivältä tässä :)
Paljon ehtii tapahtua ennen kuin on iltaan eletty, mutta kyllä tässä nyt oli jo yllin kyllin "Mai Deitä" yhteen postaukseen.

-Titta-

torstai 1. lokakuuta 2015

Päiväkahvia

Minä olen sellainen, että päiväkahvi ei ole päiväkahvi ellei ole mitään nöttöä siihen kylkeen.



Tämän torstain päiväkahvihetki meinasi mennä ihan kurjaksi, kun etsiskelin kaapista kaurakeksipussia. Eihän sieltä enää mitään löytynyt. Nuo tyttäret pitävät kyllä huolen siitä, että kahvinöttösten vaihtuvuus on nopeaa ;)

Löysinkin tyhjän kaurakeksipussin lattialta keittiönpöydän alta. Pienemmät neitokaiset olleet kaikesta päätellen tällä kertaa keksipussin tyhjentäjinä.

Pistin harmissani kahvit kuitenkin tippumaan ja mietin mitä voisi nopsaan tekaista kahvin kaveriksi.
Sitten muistin "minuutin mutakakun". No sitä! Tarpeet esiin ja aineet sekaisin ja mukit yksi kerrallaan mikroon, ja voila! Päiväkahvihetki oli pelastettu!

Tämä nopea ja helppo herkku on ollut blogeissa esillä ainakin pari vuotta sitten. Totesin asian kun googlasin ohjetta, ja blogi Peltotienpäässä josta ohjeen nappasin oli postannut jutun 2013. Tuttu juttu siis varmaan jo monelle. Itse tutustuin tähän vasta jokin aika sitten. Ohje toimi kyllä edelleen ja toimii loistavasti. Sopii myös nopeaksi vierasvaraksi, jos sattuu yllätys vieraita. Sitten ku vielä muistaisi tämän ohjeen siinä hätäpäissään, kun niitä vieraita tulee ja tyttäret ovat ehtineet tuhota kaiken tarjoamis kelpoisen...

Tässä ohje, mikäli joku haluaa testata:

4 rkl vehnäjauhoja
4 rkl sokeria
3 rkl kaakaojauhoja(leivonta)
3 rkl maitoa(mehukin käy)
1 kananmuna
1/4 tl suolaa
1/4 tl leivinjauhetta

Sekoitetaan kaikki aineet yhteen ja kaadetaan mukeihin. Ohje riittää mielestäni hyvin kahteen mukilliseen herkkua. Mukit yksi kerrallaan mikroon minuutiksi ja valmista! Aika toki riippuu vähän mikrosta ja siitä, kuinka "mutaista" kakusta haluaa.

Hyvää oli ja päivän paras hetki oli kuin olikin pelastettu. Vaikka se alkuun pahalta näyttikin :)

-Titta-